Oli yö syksyinen
sinussa tyhjyys tuskallinen
ovelles onnistuin rämpimään,
päästit luoksesi lämpimään
Hieno yö, helvetin hieno yö
Olit ollut aiemmin
vain joku jota tapailin,
en pelleillyt
enää en kyennyt
muuhun kuin itkemään
ja entisen ylpeyden pois kitkemään
Autoit,
minulle rauhan laitoit
pikkuhiljaa kuukausien
kuluessa pois talvisten
Kertoisit, mitä löysit
minusta silloin, tiedä en
Kuitenkin minulle annoit,
jotakin kun palaset yhteen kannoit
Tuli kevät ja tullessan toi sen
elämääsi, jonkun toisen
Oli teiltä pois useasti,
ohitseni katsoit kaipaavasti
Se vaikeaa, on kertoa mahdoton
keräsin vehkeet ja kävelin pois
ovesta ulos ja taas tyhjyyteen
Jos sielu siivet sais,
merelle kaartais,
alas taivaalta sukeltais
Läpi pinnan, alas,
alas pohjaan saakka
Synkän verhon, välissä nään,
minun ja mun elämän
Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa
mielessä kuvat pelkkää saastaa
Takaisin jos ottaisit,
mitään et näistä silmistä tuntisi
mitään et löytäisi,
tämä kirje on viimeinen