Muistan kuinka moni aikanaan varoitti ei viela sitoutua saa
Ehka joku heidan neuvojaan kuunteli vaan ei meista kumpikaan
Eivat meidan kahden uskoa huomiseen saaneet toiset horjumaan
Tahdon sanan painoarvoon ja luonteeseen opimme luottamaan
Rakkautta iloa ja onnea arjen nousuja laskuja
On elamaamme joskus mahtunut myos aikoja vaikeita
En niita tahdo unohtaa ne yha opettavat minua
Pojasta mieheksi kasvamaan kunnes kuolema meidat erottaa
Ajan myota paatyy kuitenkin miettimaan mihin kaikki johtaakaan
Jompikumpi meista rakkaansa yksinaan joutuu hautaamaan
Jos yhdessa saisimme lahtea ei eron hetkea
Rauhassa ikiuneen nukahtaa ilman jaahyvaisia
Kun kasiin toisen uskaltaa ainoan elamansa antaa
Saa loppuun asti rakastaa kunnes kuolema meidat erottaa