Kellon viisarit siirtyvät hiljaa seinälle tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa kaljaani litkin
päälle muutaman napakan
kuivin silmin itkin
koska vieläkin rakastan sua
etkä vieläkään rakasta mua
enkä osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa
Ja mä istun ja juon ja istun ja juon kunnes halkean
ja mä istun ja juon ja vaahdossa näen kuplan valkean
ja mä istun ja juon kunnes itseni tuopissa nään
kun täytyn ja kuohun ja lopulta tyhjäksi jään
tiedän sen ja tiedän sen
entä sitten
Viisarit loikkaavat
pyytävät poistumaan
on aika viimeisten kuplien
on kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kadulle kahjojen
yällä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin
Ja mä istun ja juon...